No niin. Nyt niitä lupaamiani kuvia löytyy, olkaa hyvät: keittiö, yläkerran työhuone ja aula sekä alakerran vessa. Parastaikaa työn alla on uudet sähkövedot keittiöön. Samaan syssyyn pitäisi lähteä shoppailemaan alakerran vessaan tarvikkeita. Siellä on nyt pytty väliaikaisesti kiinni (vettä kaadellaan ämpäristä) eikä valoja. Suihku on ainoa paikka, josta meille tällä hetkellä tulee vettä. Sille isäntä viritteli aika jännittävän väliaikaisen viemäriputken...

On itse asiassa jokseenkin outoa, että joidenkin huoneiden osalta valmistuminen häämöttää lähellä. Nyt kun on asuttu tätä mörskää yli kolme vuotta, on jo totuttu väliaikaisuuteen, epämääräisyyteen ja epäsiistiyteen (seinästä repsottavia tapetteja ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua muuksi) sekä kokonaisvaltaiseen keskeneräisyyden fiilikseen. Ekat vuodethan meillä meni pelkästään maankaivuu- ja ulkotöihin: salaojitus, laajennusosan perustus ja rakentaminen, ulkovuoraus, autokatos, kellarin pohjat, maalämpö...

Moni varmaan ihmettelee, että miten näin voi asua. Kyllä voi. Muille vastaavaan projektiin ryhtyville tai siitä haaveileville sanoisin, että malttia, malttia, malttia ja vielä kerran malttia. Kannattaa ensin miettiä, pystyykö oikeasti asumaan jatkuvan remontin ja epäsiistiyden keskellä. Ja toiseksi: sitten kun siinä tilanteessa on, kannattaa välillä laittaa pillit pussiin ja lähteä lomille ihan muualle. Sekä edetä rempassa huone kerrallaan, siten, että on aina tilaa hengittää ja toimia edes yhdessä joten kuten järjestyksessä olevassa huoneessa. Vaatii toki kärsivällisyyttä siirtää tavaroita huoneesta toiseen ja aina asettua uudelleen (meilläkin työhuone on "perustettu" ehkä neljään kertaan).

Tsemppiä kanssaeläjille! Ja jos ei muuten, niin kevät viimeistään muistuttaa, miksi omakotitaloasuminen on oikeastaan huippuihanaa... Malja omalle terdelle ja pihamaalle!