Kaunis puutarhamme on muuttunut savierämaaksi. Tätä harmaata muovailuvahaa on kaikkialla - isoina laattoina pitkin pihaa odottamassa rekkakyytiä, pieninä limaisina klöntteinä pihamaalla tarttuen liisterimäisesti kengänpohjaan sekä kuivina ja kovina rakeina eteisessä, keittiössä, olohuoneessa, vessassa....

Salaojaprojekti on edennyt vaiheeseen kaksi. Nyt on kaivettu kaikki talon seinustat auki, laitettu piet, bitumit, suojakankaat, putket, patolevyt, routaeristeet, sorat (ei tuskin tässä järjestyksessä, älkää kysykö minulta enempää).

Kaivelun tieltä kyytiä ovat saaneet kaikki perennat, alppiruusu, jasmiini sekä osa syreeneistä. Ne on yritetty pelastaa ottamalla isot multapaakut juurien mukana. Toivotaan, että siirto onnistuu - olisi sääli jos upea ja massiivinen alppiruusumme ei jaksaisikaan enää juurtua uuteen paikkaan. Sille on suunniteltu talon pohjoispäädyn toista nurkkaa, laajennusosan kupeessa.

Niin tosiaan. Laajennusosa nousi heinäkuussa sokkelitasolle - kiitokset isälle aputyövoimasta! Kuvia voi taas katsella "Sivut"-linkeistä.

Nyt työn alla on hulevesiputken veto kaupungin isoon putkeen. Se vaati koko kadun katkaisemisen, sillä kaupungin viemäri sijaitsee tietenkin  meistä nähden kadun toisella puolella. Asvaltti siis auki ja katu umpeen. Onneksi satumme asumaan kadulla, joka ei ole umpitie, joten naapurit pääsevät taloihinsa kiertämällä toista kautta.

Päätimme, että tämän monttu-show'n jälkeen pidetään breikki. Laajennuksen rakentaminen jatkuu vasta ensi vuonna.

Puutarhan kunnostus on ainoa tavoite vielä tälle syksylle.